Suomen Pankin tappiotulkinta on outo

Taloussanomat 14.8.2012
"

Professorit: Suomen Pankin tappiotulkinta on outo

REUTERS/Michael Buholzer

Suomen Pankin mukaan rahapoliittisista lainoista mahdollisesti aiheutuvat tappiot jaetaan kansallisten keskuspankkien kesken, ja tappioilla ei ole ylärajaa. Oikeustieteen emeritusprofessorit Antero Jyränki ja Teuvo Pohjolainen ihmettelevät Suomen Pankin tulkinnan perustaa.

Oikeustieteen emeritusprofessoreiden Antero Jyrängin ja Teuvo Pohjolaisen mukaan Suomen Pankin (SP) tulkinta keskuspankin rahapoliittisista EKP-vastuista ja tulkinnan perusta eivät vastaa toisiaan.
SP:n johtokunnan puheenjohtaja Erkki Liikanen ja varapuheenjohtaja Pentti Hakkarainen julkaisivat 12. heinäkuuta kirjoituksen, jossa he kertoivat SP:n osallistuvan muiden euromaiden keskuspankkien pääomavoittojen ja -tappioiden jakamiseen.
– Yhteisen rahapolitiikan pelisääntöjen mukaisesti Suomen Pankki saa suhteellista kokoaan vastaavan osan rahapolitiikan tuotoista. Vastaavasti se osallistuu osuudellaan yhteisen rahapolitiikan riskien kantoon, Liikanen ja Hakkarainen sanovat alun perin Iltalehdessä julkaistussa kirjoituksessaan.
Suomen Pankin viestintäpäällikkö Mika Pösö kirjoitti samasta aiheesta jo huhtikuussa.
– Rahapoliittisista lainoista mahdollisesti aiheutuvat tappiot jaetaan kansallisten keskuspankkien kesken ja Suomen Pankin osuus on ns. pääoma-avaimen suuruinen, eli 1,79 prosenttia, Pösö kirjoitti SP:n internetsivuilla julkaistussa blogitekstissään.
Tekstissään Pösö avasi konkreettisen tilanteen, mitä tämä voisi tarkoittaa.
– Otetaan esimerkki. Eurojärjestelmän kansallisesta keskuspankista 10 miljardin euron lainan ottanut pankki menee konkurssiin (pankin kansallisuudella ei ole merkitystä). Keskuspankki voi myydä lainan turvaksi saadut vakuudet ja saada 10 miljardia euroa sitä kautta takaisin. Jos jostain syystä olisi käynyt niin, että vakuuksien arvo olisi laskenut 9 miljardiin, niin eurojärjestelmälle tulisi yhden miljardin tappio. Suomen Pankin osuus tästä tappiosta olisi silloin mainittu 1,79 prosenttia, eli noin 18 miljoonaa euroa. Toistaiseksi Suomen Pankin 1,79 prosentin pääoma-avainta on sovellettu vain eurojärjestelmän tuottamiin voittoihin.
Perusta tulkinnalle
rahapoliittisista vastuista
Suomen Pankin mukaan keskuspankin rahapoliittiset vastuut perustuvat Euroopan keskuspankkijärjestelmän ja Euroopan keskuspankin (EKP) perussäännön artiklaan 32.4.
Suomen Pankista kerrotaan, että artikla on ollut voimassa ja sitä on sovellettu kaikkiin kansallisiin keskuspankkeihin koko Euroopan keskuspankkijärjestelmän olemassaolon ajan.
– Eurojärjestelmän rahapolitiikasta päätetään yhteisesti ja sitä toteutetaan yhteisesti. Tuotot ja vastuut jaetaan pääoma-avaimen mukaan. Suomen Pankin osuus on 1,8 prosenttia. Vaikka tappiovarauksia on finanssikriisin aikana jouduttu tekemään ja kohdistamaan kansallisille keskuspankeille, vuositasolla jaettavaksi vain toistaiseksi ollut vain tuottoja, viestintäpäällikkö Mika Pösö kertoo Taloussanomille.
Suomen Pankin mukaan rahapolitiikan tuotot ja vastuut mukaan lukien pääomavoitot- ja tappiot toteutetuista toimenpiteistä jaetaan artiklaan 32.4 pohjautuen jatkuvasti ilman erillisiä päätöksiä esimerkiksi pääomatulojen ja -tappioiden jakamisesta. Voittojen ja tappioiden ylärajaa ei ole määritelty, mutta Suomen Pankin osuus voitoista ja tappioista muodostuu pääoma-avaimen mukaisesti.
Näin lukee
artiklassa 32.4
Euroopan keskuspankkijärjestelmän (EKPJ) ja Euroopan keskuspankin perussäännön artikla 32.4 kuuluu seuraavasti: "Kunkin kansallisen keskuspankin rahoitustulosta vähennetään määrä, joka vastaa kyseisen keskuspankin luottolaitosten 19 artiklan mukaisesti tekemille talletuksille maksamaa korkoa.
EKP:n ylin päättävä elin eli neuvosto voi päättää, että kansallisille keskuspankeille korvataan setelien liikkeeseen laskemisesta aiheutuneet kulut tai, poikkeuksellisissa olosuhteissa, EKPJ:n lukuun toteutetuista rahapoliittisista toimista aiheutuneet erityiset tappiot. EKP:n neuvosto päättää, missä muodossa korvaus on asianmukaista antaa; nämä määrät voidaan vähentää kansallisista keskuspankeista saatavasta rahoitustulosta."

Julkisoikeuden emeritusprofessori Teuvo Pohjolainen katsoo, että artikla ei oikeuta automaattisesti riskinkantoon.
– Säännös näyttäisi edellyttävän, että EKP:n neuvosto erikseen päättää kansallisille keskuspankeille maksettavasta korvauksesta, mikäli ne ovat syntyneet poikkeuksellisissa olosuhteissa ja mikäli ne ovat johtuneet EKPJ:n lukuun toteutetuista rahapoliittisista toimista, Pohjolainen sanoo Taloussanomille.
– Säännöksen mukaan edelleen "EKP:n neuvosto päättää, missä muodossa korvaus on asianmukaista antaa". Tämäkin viittaa siihen, ettei kysymyksessä ole ns. jatkuva riskinkanto, vaan poikkeuksellinen tapaus, josta on erikseen päätettävä.
Pohjolaisen mielestä näyttää siltä, että "voimassa oleva sääntely ei erityisen hyvin ole tarkoitettu sen kaltaisiin tilanteisiin ja tapahtumiin, joiden keskellä nyt olemme, ja joissa EKPJ on ottanut ehkä tarkoitustaan pidemmälle menevän roolin".
Tappiovastuiden ylärajana
rahoitustulo
Suomen Pankin mukaan rahapoliittisista operaatioista aiheutuvien voittojen ja tappioiden ylärajaa ei ole määritelty. Valtiosääntöoikeuden emeritusprofessori Antero Jyränki kuitenkin sanoo, että olennaista tapauksessa on se, että "kansallisten keskuspankkien yhteisen tappionvastuun yläraja on niiden yhteisen vuotuisen rahoitustulon määrässä".
SP:n mukaan rahoitustulo on tuloa, jota keskuspankki saa, kun se sijoittaa korottomista seteleistä saamansa tilivarat korkoa tuottavaan valuuttavarantoon ja muuhun rahoitusvarallisuuteen. SP ei kuitenkaan saa liikkeeseen laskemistaan seteleistä rahoitustuloa suoraan, vaan osuutenaan eurojärjestelmän yhteisestä rahoitustulosta liikkeessä olevan eurokäteisen kokonaismäärän perusteella.
Jyrängin mukaan artikla antaa EKP-neuvostolle toimivallan EKP-järjestelmän lukuun toteutettujen rahapoliittisten toimista aiheutuneiden tappioiden jakamiseen. Hänen mukaansa artikla ei kuitenkaan velvoita toimivallan käyttämiseen.
– Ehtona ovat "poikkeukselliset olosuhteet". Ovatko ne olemassa, on tietenkin EKPJ:n yksinomaisessa harkinnassa. Voidaan tietenkin ajatella, että "erityisten tappioiden" syntyminen ilmentää aina "poikkeuksellisten olosuhteiden" syntymistä, Jyränki sanoo Taloussanomille.
– Tappiot saadaan kattaa vain kansallisten keskuspankkien (pääsääntöisesti) vuotuisten rahoitustulojen summasta; siinä on yhteisen vastuumäärän katto.
Vaikuttaisikin, että artiklan 32.4 perusteella voidaan käsitellä rahoitustuloon tehtäviä tappiovarauksia, ei rahoitustuloa mahdollisesti ylittäviä pääomatappioita. Suomen Pankin mukaan rahapoliittisista operaatioista aiheutuvien tappioiden ylärajaa ei ole kuitenkaan määritelty, eli se voi ylittää rahoitustulon määrän.
Juttua varten on haastateltu myös Helsingin yliopiston Eurooppa-oikeuden huippututkimusyksikön tutkijaa Klaus Tuoria. Hän on työskennellyt myös muun muassa Suomen Pankissa ja Euroopan keskuspankissa.
"

Rahan alkuperä

The Economist 25.07.2012

On vaikea nähdä mihin euro on joutumassa, Espanjan korot ovat nousussa ja Madridin velat  näyttävät olevan yhä vähemmän kestävällä pohjalla. Silti ei ole näköpiirissä hyvää suunnitelmaa euron tulevaisuudelle ja hyvät uudet ideat näyttävät loppuneen eikä vanhoja ideoita ole pystytty kehittelemään eteenpäin kriisin jatkuessa.

Yksi mahdollisuus euron tulevaisuudelle on katsella menneeseen ja miettiä rahan alkuperää. On kaksi johtavaa näkemystä, ensimmäisen loi 120 vuotta sitten Itävaltalainen ekonomisti Karl Mengen. Mengenin teorian mukaan ostaja ja myyjä sopivat käyttävänsä jotain yleistä hyödykettä vaihdon välineenä, joku pienikokoinen, arvokas ja helposti jaettava sopii tähän tarkoitukseen parhaiten, asiaa helpottaa jos tämä vaihdon väline ei esim. mätäne. Kulta, mausteet tai helmet sopivat erinomaisesti tähän käyttötarkoitukseen. Tällainen "raha" on helposti myytävissä eteenpäin, joten välittäjät eivät kohtaa hankalan myymisen mukanaan tuomia lisäkustannuksia. Hallituksella ei ole tämän teorian mukaan mitään osaa tässä järjestelmässä. Mengeniläinen teoria kuvaa markkinoiden reaktiota suoran vaihtokaupan kuluihin, jossa samalla määritellään rahan arvo ja käytetään sitä kaupan välineenä.

Toinen teoria perustuu vahvaan hallituksen rooliin niinkuin Charles Goodhart selostaa artikkelissaan vuodelta 1998, tämän teorian kannattajat "Cartalistit" väittävät että valuutta muodostuu rahaksi vain valtion aktiivisen toiminnan kautta.

Mitä tällä on tekemistä euron kanssa? Goodhart selostaa paperissaan europrojektin sarastuksen aikana.
"Cartalistisen mallin mukaan kaikkein tärkeintä on kytkentä toisaalta poliittisen valtiovallan ja veroviranomaisen välillä ja toisaalta rahapajan ja keskuspankin välillä. Nyt ehdotetussa eurosysteemissä tämä kytkentää on heikennetty ennennäkemättömän paljon, finassipolitiika ja veropolitiikka kulkevat omia teitään eikä tästä varmaan selvitä ilman pahoja sivuvaikutuksia"

Vyön kiristys Espanjassa

The Wall Street Journal 11.7.2012
Espanjan pääministeri Rajoy ilmoitti uusista leikkauksista ja veronkiristyksistä keskiviikkona, tarkoituksena on tasapainottaa valtion budjettia 65 miljadia euroa vuoden 2015 loppuun mennessä. Pääministeri varoitti myös talouskasvun olevan mahdollisesti lähellä nollaa ensi vuoden aikana. Tällä kertaa listalla olivat julkisen sektorin palkan alennukset, työttömille maksettavattavien korvausten huonontaminen sekä arvonlisäveron nosto 18%:sta 21%:iin.

Mieltään osoittavat kaivosmiehet kävelivät lähes 3 viikkoa
 kaivoksiltaan pääkaupunki Madridiin.

Aikaisemmin tänä vuonna hallitus oli ilmoittanut ettei lisäleikkauksiin ja arvonlisäveron nostoon ole tarvetta tämän vuoden aikana. Euroopan unioni otti tiedon Espanjan ohjelmasta helpottuneena vastaan, vaikka analyytikkojen mukaan lisäleikkaukset pudottavat Espanjan talouden syvempään taantumaan ja lähemmäs täydellistä bail outtia

Euroopan keskuspankilta loppuu ammukset

Financial Times 5.7.2012
"Mario Draghi on käyttänyt kaiken liikkumavaransa. Leikkaamalla korosta prosentin neljänneksen ja pudottamalla talletuksille yön yli maksettavan koron nollaan on EKP tullut tiensä päähän jos ajatellaan normaaleja käytössä olevia keinoja joilla voitaisiin elvyttää Euroopan taantuvaa taloutta.
Euroopan keskuspankin johto oli yksimielinen päättäessään toimista, jotka syövät pelivaran koron laskusta lähes nollaan ja näinollen pakottavat miettimään epäkonventionaalisia toimia kuten joukkovelkakirjojen ostamista.
Nick Kounis, tutkimuspäällikko ABN Amro: EKP:n ammukset on nyt loppu
Julian Carlow Barclays: jos talous ei nyt käänny parempaan on EKP:n harkittava velkakirjojen ostamista, mikä olisi hyvin ristiriitaista"

Susi jo syntyessään

The Economist 30.06.2012

"Vuosikymmenien ajan Euroopan yhdentyminen toimi. Kaupan ja aluetukien ansiosta köyhemmät jäsenet kuroivat kiinni rikkaiden etumatkaa. Mutta nyt euro toimii tismalleen päinvastoin.Osissa Etelä-Eurooppaa on lama ja joudutaan maksamaan korkeita korkoja, kun taas Saksa nauttii ennätysalhainen vieraan pääoman kuluja. Velalliset voivat anoa armoa, mutta velkojat ajattelevat että heidän täytyy kärsiä heidän syntinsä.

Ensin syytettiin keinottelijoita, sitten tuhlailevia valtioita, sitten laajemmin Euroopan kilpailukyvyn puutetta, keskeiset rahaliiton toimijat ovat vihdoin ymmärtämässä, että suurin ongelma on euro itse. Uusi raportti ryhmältä tunnettuja ekonomisteja kuten Jacques Delors, entinen puheenjohtaja Euroopan komissiossa ja Helmut Schmidt, Saksan entinen liittokansleri kertoo yksityiskohtaisesti, miten euro on tuhoamassa itsensä.Ensiksikin Euroopan keskuspankin "yksi korko sopii kaikille"  korko, jonka raportin johtavat kirjoittajat, Henrik Enderlein ja Hertie School of Governance Berliinistä nimittävät uudelleen "kellekään sopimaton" korko. Erot inflaation välillä suurentuvat: maissa joissa on suurempi keskimääräinen inflaatio (esim. Italia), todellinen korko on liian alhainen ja tämä ruokkii inflaatiota, ja päinvastoin maissa, joissa inflaatio on alhainen (esim. Saksa). Toinen ongelma on, että sisämarkkinat eivät ole läheskään valmiit, joten kilpailu ei tasaa hintaeroja EU: ssa. Palvelumarkkinat, jotka edustavat suurinta osuutta taloudesta, ovat edelleen hajallaan. Lisäksi eurooppalaiset työntekijät ovat vähemmän todennäköisesti valmiita liikkumaan etsimään töitä kuin vaikkapa amerikkalaiset. Lisäksi kirouksena on, että maat euroalueessa eivät itsenäisesti hallitse omaa rahaa. Koska jokaiselta puuttuu oma keskuspankki, joka toimii viime kädessä rahan lainaajana, vaikeuksissa olevat  maat on helppo sysätä maksukyvyttymyyteen markkinoiden panikoidessa. Lisäksi rajat ylittävä rahoitusmarkkinoiden integraatio on levinnyt niin pitkälle muodostaen kanavan tartunnan levittämiseen yhdestä maasta toiseen, mutta ei niin pitkälle että voisi katkaista heikkojen pankkien ja valtioiden välisen upottamiskierteen.Nämä puutteet ovat nykyään kiusallisen tuttuja. Jotkut niistä olivat tiedossa kun Euro luotiin. Delors itse varoittaa uraauurtavassa raportissa vuodelta 1989, jolloin  prosessi rahaliiton luomiseksi aloitettiin , vaaroista taloudellisesta epätasapainosta ja riskistä, että valtiot voitaisiin sulkea pois joukkovelkakirjamarkkinoilta. Mutta vaarat jätettiin suurimmaksi osaksi huomiotta, tai ajateltiin että ne on hallittavissa verosäännöstelyllä ja lupauksella taloudellisesta lähentymisestä. Ajateltiin myös että  kriisi antaisi sysäyksen lisätä yhdentymistä tulevaisuudessa."

Merkel ei lämpene eurobondeille

Financial Times 27.06.2012
"Synkkä Angela Merkel haastoi eurooppalaiset kolleegansa sopimaan paljon perustavamman laatuisista muutoksista euroalueen sääntöihin ennen kuin Saksa on valmis edes harkitsemaan minkäänlaisia yhteisiä velkavastuita (eurobondeja). Liittokansleri Merkel torjui nykyiset kriisin torjuntaan käytetyt keinot nimittäen niitä kasvojen kirkastamiseksi ja keinotekoisiksi ratkaisuiksi ja peräänkuulutti tiukempaa pankkien valvontaa Euroopassa sekä rakenteellisia muutoksia euroalueen maailmanlaajuisen kilpailukyvyn parantamiseen"

Liittovaltio kolkuttaa oven takana

The Economist 26.06.2012

"Financial Times  on saanut käsiinsä luonnoksen kriisiin päätöslauselmaesityksestä ennen tämän viikon EU-huippukokousta, ja se on mielenkiintoista luettavaa. Ydinsuunnitelma on euroalueen yhteisen valtionvarainministeriön perustaminen. Tämän ministeriön kautta  yksittäisen jäsenvaltion budjetti olisi hyväksyttävä euroalueella kokonaisuutena. Jos eurooppalaiset virkamiehet havaitsevat valtion budjetissa huomautettavaa, euroministeriö voisi luoda muutossuunnitelman, josta voitaisiin sitten äänestää EU-maissa. Tiukat rajat velalle otetattaisiin käyttöön, ja muu lainanotto olisi hyväksyttävä muiden euroalueen hallituksissa.

Tämä suunnitelma ei kuitenkaan ratkaisisi käsillä olevaa kriisiä vaan tällä on haettu Saksaa lähemmäksi ehdotettuja yhteisvastuullisia lainoja joita Saksa on vastustanut"