Susi jo syntyessään

The Economist 30.06.2012

"Vuosikymmenien ajan Euroopan yhdentyminen toimi. Kaupan ja aluetukien ansiosta köyhemmät jäsenet kuroivat kiinni rikkaiden etumatkaa. Mutta nyt euro toimii tismalleen päinvastoin.Osissa Etelä-Eurooppaa on lama ja joudutaan maksamaan korkeita korkoja, kun taas Saksa nauttii ennätysalhainen vieraan pääoman kuluja. Velalliset voivat anoa armoa, mutta velkojat ajattelevat että heidän täytyy kärsiä heidän syntinsä.

Ensin syytettiin keinottelijoita, sitten tuhlailevia valtioita, sitten laajemmin Euroopan kilpailukyvyn puutetta, keskeiset rahaliiton toimijat ovat vihdoin ymmärtämässä, että suurin ongelma on euro itse. Uusi raportti ryhmältä tunnettuja ekonomisteja kuten Jacques Delors, entinen puheenjohtaja Euroopan komissiossa ja Helmut Schmidt, Saksan entinen liittokansleri kertoo yksityiskohtaisesti, miten euro on tuhoamassa itsensä.Ensiksikin Euroopan keskuspankin "yksi korko sopii kaikille"  korko, jonka raportin johtavat kirjoittajat, Henrik Enderlein ja Hertie School of Governance Berliinistä nimittävät uudelleen "kellekään sopimaton" korko. Erot inflaation välillä suurentuvat: maissa joissa on suurempi keskimääräinen inflaatio (esim. Italia), todellinen korko on liian alhainen ja tämä ruokkii inflaatiota, ja päinvastoin maissa, joissa inflaatio on alhainen (esim. Saksa). Toinen ongelma on, että sisämarkkinat eivät ole läheskään valmiit, joten kilpailu ei tasaa hintaeroja EU: ssa. Palvelumarkkinat, jotka edustavat suurinta osuutta taloudesta, ovat edelleen hajallaan. Lisäksi eurooppalaiset työntekijät ovat vähemmän todennäköisesti valmiita liikkumaan etsimään töitä kuin vaikkapa amerikkalaiset. Lisäksi kirouksena on, että maat euroalueessa eivät itsenäisesti hallitse omaa rahaa. Koska jokaiselta puuttuu oma keskuspankki, joka toimii viime kädessä rahan lainaajana, vaikeuksissa olevat  maat on helppo sysätä maksukyvyttymyyteen markkinoiden panikoidessa. Lisäksi rajat ylittävä rahoitusmarkkinoiden integraatio on levinnyt niin pitkälle muodostaen kanavan tartunnan levittämiseen yhdestä maasta toiseen, mutta ei niin pitkälle että voisi katkaista heikkojen pankkien ja valtioiden välisen upottamiskierteen.Nämä puutteet ovat nykyään kiusallisen tuttuja. Jotkut niistä olivat tiedossa kun Euro luotiin. Delors itse varoittaa uraauurtavassa raportissa vuodelta 1989, jolloin  prosessi rahaliiton luomiseksi aloitettiin , vaaroista taloudellisesta epätasapainosta ja riskistä, että valtiot voitaisiin sulkea pois joukkovelkakirjamarkkinoilta. Mutta vaarat jätettiin suurimmaksi osaksi huomiotta, tai ajateltiin että ne on hallittavissa verosäännöstelyllä ja lupauksella taloudellisesta lähentymisestä. Ajateltiin myös että  kriisi antaisi sysäyksen lisätä yhdentymistä tulevaisuudessa."