The Economist 25.07.2012
On vaikea nähdä mihin euro on joutumassa, Espanjan korot ovat nousussa ja Madridin velat näyttävät olevan yhä vähemmän kestävällä pohjalla. Silti ei ole näköpiirissä hyvää suunnitelmaa euron tulevaisuudelle ja hyvät uudet ideat näyttävät loppuneen eikä vanhoja ideoita ole pystytty kehittelemään eteenpäin kriisin jatkuessa.
Yksi mahdollisuus euron tulevaisuudelle on katsella menneeseen ja miettiä rahan alkuperää. On kaksi johtavaa näkemystä, ensimmäisen loi 120 vuotta sitten Itävaltalainen ekonomisti Karl Mengen. Mengenin teorian mukaan ostaja ja myyjä sopivat käyttävänsä jotain yleistä hyödykettä vaihdon välineenä, joku pienikokoinen, arvokas ja helposti jaettava sopii tähän tarkoitukseen parhaiten, asiaa helpottaa jos tämä vaihdon väline ei esim. mätäne. Kulta, mausteet tai helmet sopivat erinomaisesti tähän käyttötarkoitukseen. Tällainen "raha" on helposti myytävissä eteenpäin, joten välittäjät eivät kohtaa hankalan myymisen mukanaan tuomia lisäkustannuksia. Hallituksella ei ole tämän teorian mukaan mitään osaa tässä järjestelmässä. Mengeniläinen teoria kuvaa markkinoiden reaktiota suoran vaihtokaupan kuluihin, jossa samalla määritellään rahan arvo ja käytetään sitä kaupan välineenä.
Toinen teoria perustuu vahvaan hallituksen rooliin niinkuin Charles Goodhart selostaa artikkelissaan vuodelta 1998, tämän teorian kannattajat "Cartalistit" väittävät että valuutta muodostuu rahaksi vain valtion aktiivisen toiminnan kautta.
Mitä tällä on tekemistä euron kanssa? Goodhart selostaa paperissaan europrojektin sarastuksen aikana.
"Cartalistisen mallin mukaan kaikkein tärkeintä on kytkentä toisaalta poliittisen valtiovallan ja veroviranomaisen välillä ja toisaalta rahapajan ja keskuspankin välillä. Nyt ehdotetussa eurosysteemissä tämä kytkentää on heikennetty ennennäkemättömän paljon, finassipolitiika ja veropolitiikka kulkevat omia teitään eikä tästä varmaan selvitä ilman pahoja sivuvaikutuksia"
No comments:
Post a Comment