The Economist 25.07.2012
On vaikea nähdä mihin euro on joutumassa, Espanjan korot ovat nousussa ja Madridin velat näyttävät olevan yhä vähemmän kestävällä pohjalla. Silti ei ole näköpiirissä hyvää suunnitelmaa euron tulevaisuudelle ja hyvät uudet ideat näyttävät loppuneen eikä vanhoja ideoita ole pystytty kehittelemään eteenpäin kriisin jatkuessa.
Yksi mahdollisuus euron tulevaisuudelle on katsella menneeseen ja miettiä rahan alkuperää. On kaksi johtavaa näkemystä, ensimmäisen loi 120 vuotta sitten Itävaltalainen ekonomisti Karl Mengen. Mengenin teorian mukaan ostaja ja myyjä sopivat käyttävänsä jotain yleistä hyödykettä vaihdon välineenä, joku pienikokoinen, arvokas ja helposti jaettava sopii tähän tarkoitukseen parhaiten, asiaa helpottaa jos tämä vaihdon väline ei esim. mätäne. Kulta, mausteet tai helmet sopivat erinomaisesti tähän käyttötarkoitukseen. Tällainen "raha" on helposti myytävissä eteenpäin, joten välittäjät eivät kohtaa hankalan myymisen mukanaan tuomia lisäkustannuksia. Hallituksella ei ole tämän teorian mukaan mitään osaa tässä järjestelmässä. Mengeniläinen teoria kuvaa markkinoiden reaktiota suoran vaihtokaupan kuluihin, jossa samalla määritellään rahan arvo ja käytetään sitä kaupan välineenä.
Toinen teoria perustuu vahvaan hallituksen rooliin niinkuin Charles Goodhart selostaa artikkelissaan vuodelta 1998, tämän teorian kannattajat "Cartalistit" väittävät että valuutta muodostuu rahaksi vain valtion aktiivisen toiminnan kautta.
Mitä tällä on tekemistä euron kanssa? Goodhart selostaa paperissaan europrojektin sarastuksen aikana.
"Cartalistisen mallin mukaan kaikkein tärkeintä on kytkentä toisaalta poliittisen valtiovallan ja veroviranomaisen välillä ja toisaalta rahapajan ja keskuspankin välillä. Nyt ehdotetussa eurosysteemissä tämä kytkentää on heikennetty ennennäkemättömän paljon, finassipolitiika ja veropolitiikka kulkevat omia teitään eikä tästä varmaan selvitä ilman pahoja sivuvaikutuksia"
trade tracker fixura
Wednesday, 25 July 2012
Thursday, 12 July 2012
Vyön kiristys Espanjassa
The Wall Street Journal 11.7.2012
Espanjan pääministeri Rajoy ilmoitti uusista leikkauksista ja veronkiristyksistä keskiviikkona, tarkoituksena on tasapainottaa valtion budjettia 65 miljadia euroa vuoden 2015 loppuun mennessä. Pääministeri varoitti myös talouskasvun olevan mahdollisesti lähellä nollaa ensi vuoden aikana. Tällä kertaa listalla olivat julkisen sektorin palkan alennukset, työttömille maksettavattavien korvausten huonontaminen sekä arvonlisäveron nosto 18%:sta 21%:iin.
Aikaisemmin tänä vuonna hallitus oli ilmoittanut ettei lisäleikkauksiin ja arvonlisäveron nostoon ole tarvetta tämän vuoden aikana. Euroopan unioni otti tiedon Espanjan ohjelmasta helpottuneena vastaan, vaikka analyytikkojen mukaan lisäleikkaukset pudottavat Espanjan talouden syvempään taantumaan ja lähemmäs täydellistä bail outtia
Espanjan pääministeri Rajoy ilmoitti uusista leikkauksista ja veronkiristyksistä keskiviikkona, tarkoituksena on tasapainottaa valtion budjettia 65 miljadia euroa vuoden 2015 loppuun mennessä. Pääministeri varoitti myös talouskasvun olevan mahdollisesti lähellä nollaa ensi vuoden aikana. Tällä kertaa listalla olivat julkisen sektorin palkan alennukset, työttömille maksettavattavien korvausten huonontaminen sekä arvonlisäveron nosto 18%:sta 21%:iin.
 | ||
| Mieltään osoittavat kaivosmiehet kävelivät lähes 3 viikkoa kaivoksiltaan pääkaupunki Madridiin. |
Thursday, 5 July 2012
Euroopan keskuspankilta loppuu ammukset
Financial Times 5.7.2012
"Mario Draghi on käyttänyt kaiken liikkumavaransa. Leikkaamalla korosta prosentin neljänneksen ja pudottamalla talletuksille yön yli maksettavan koron nollaan on EKP tullut tiensä päähän jos ajatellaan normaaleja käytössä olevia keinoja joilla voitaisiin elvyttää Euroopan taantuvaa taloutta.
Euroopan keskuspankin johto oli yksimielinen päättäessään toimista, jotka syövät pelivaran koron laskusta lähes nollaan ja näinollen pakottavat miettimään epäkonventionaalisia toimia kuten joukkovelkakirjojen ostamista.
Nick Kounis, tutkimuspäällikko ABN Amro: EKP:n ammukset on nyt loppu
Julian Carlow Barclays: jos talous ei nyt käänny parempaan on EKP:n harkittava velkakirjojen ostamista, mikä olisi hyvin ristiriitaista"
"Mario Draghi on käyttänyt kaiken liikkumavaransa. Leikkaamalla korosta prosentin neljänneksen ja pudottamalla talletuksille yön yli maksettavan koron nollaan on EKP tullut tiensä päähän jos ajatellaan normaaleja käytössä olevia keinoja joilla voitaisiin elvyttää Euroopan taantuvaa taloutta.
Euroopan keskuspankin johto oli yksimielinen päättäessään toimista, jotka syövät pelivaran koron laskusta lähes nollaan ja näinollen pakottavat miettimään epäkonventionaalisia toimia kuten joukkovelkakirjojen ostamista.
Nick Kounis, tutkimuspäällikko ABN Amro: EKP:n ammukset on nyt loppu
Julian Carlow Barclays: jos talous ei nyt käänny parempaan on EKP:n harkittava velkakirjojen ostamista, mikä olisi hyvin ristiriitaista"
Monday, 2 July 2012
Susi jo syntyessään
The Economist 30.06.2012
"Vuosikymmenien ajan Euroopan yhdentyminen toimi. Kaupan ja aluetukien ansiosta köyhemmät jäsenet kuroivat kiinni rikkaiden etumatkaa. Mutta nyt euro toimii tismalleen päinvastoin.Osissa Etelä-Eurooppaa on lama ja joudutaan maksamaan korkeita korkoja, kun taas Saksa nauttii ennätysalhainen vieraan pääoman kuluja. Velalliset voivat anoa armoa, mutta velkojat ajattelevat että heidän täytyy kärsiä heidän syntinsä.
Ensin syytettiin keinottelijoita, sitten tuhlailevia valtioita, sitten laajemmin Euroopan kilpailukyvyn puutetta, keskeiset rahaliiton toimijat ovat vihdoin ymmärtämässä, että suurin ongelma on euro itse. Uusi raportti ryhmältä tunnettuja ekonomisteja kuten Jacques Delors, entinen puheenjohtaja Euroopan komissiossa ja Helmut Schmidt, Saksan entinen liittokansleri kertoo yksityiskohtaisesti, miten euro on tuhoamassa itsensä.Ensiksikin Euroopan keskuspankin "yksi korko sopii kaikille" korko, jonka raportin johtavat kirjoittajat, Henrik Enderlein ja Hertie School of Governance Berliinistä nimittävät uudelleen "kellekään sopimaton" korko. Erot inflaation välillä suurentuvat: maissa joissa on suurempi keskimääräinen inflaatio (esim. Italia), todellinen korko on liian alhainen ja tämä ruokkii inflaatiota, ja päinvastoin maissa, joissa inflaatio on alhainen (esim. Saksa). Toinen ongelma on, että sisämarkkinat eivät ole läheskään valmiit, joten kilpailu ei tasaa hintaeroja EU: ssa. Palvelumarkkinat, jotka edustavat suurinta osuutta taloudesta, ovat edelleen hajallaan. Lisäksi eurooppalaiset työntekijät ovat vähemmän todennäköisesti valmiita liikkumaan etsimään töitä kuin vaikkapa amerikkalaiset. Lisäksi kirouksena on, että maat euroalueessa eivät itsenäisesti hallitse omaa rahaa. Koska jokaiselta puuttuu oma keskuspankki, joka toimii viime kädessä rahan lainaajana, vaikeuksissa olevat maat on helppo sysätä maksukyvyttymyyteen markkinoiden panikoidessa. Lisäksi rajat ylittävä rahoitusmarkkinoiden integraatio on levinnyt niin pitkälle muodostaen kanavan tartunnan levittämiseen yhdestä maasta toiseen, mutta ei niin pitkälle että voisi katkaista heikkojen pankkien ja valtioiden välisen upottamiskierteen.Nämä puutteet ovat nykyään kiusallisen tuttuja. Jotkut niistä olivat tiedossa kun Euro luotiin. Delors itse varoittaa uraauurtavassa raportissa vuodelta 1989, jolloin prosessi rahaliiton luomiseksi aloitettiin , vaaroista taloudellisesta epätasapainosta ja riskistä, että valtiot voitaisiin sulkea pois joukkovelkakirjamarkkinoilta. Mutta vaarat jätettiin suurimmaksi osaksi huomiotta, tai ajateltiin että ne on hallittavissa verosäännöstelyllä ja lupauksella taloudellisesta lähentymisestä. Ajateltiin myös että kriisi antaisi sysäyksen lisätä yhdentymistä tulevaisuudessa."
"Vuosikymmenien ajan Euroopan yhdentyminen toimi. Kaupan ja aluetukien ansiosta köyhemmät jäsenet kuroivat kiinni rikkaiden etumatkaa. Mutta nyt euro toimii tismalleen päinvastoin.Osissa Etelä-Eurooppaa on lama ja joudutaan maksamaan korkeita korkoja, kun taas Saksa nauttii ennätysalhainen vieraan pääoman kuluja. Velalliset voivat anoa armoa, mutta velkojat ajattelevat että heidän täytyy kärsiä heidän syntinsä.
Ensin syytettiin keinottelijoita, sitten tuhlailevia valtioita, sitten laajemmin Euroopan kilpailukyvyn puutetta, keskeiset rahaliiton toimijat ovat vihdoin ymmärtämässä, että suurin ongelma on euro itse. Uusi raportti ryhmältä tunnettuja ekonomisteja kuten Jacques Delors, entinen puheenjohtaja Euroopan komissiossa ja Helmut Schmidt, Saksan entinen liittokansleri kertoo yksityiskohtaisesti, miten euro on tuhoamassa itsensä.Ensiksikin Euroopan keskuspankin "yksi korko sopii kaikille" korko, jonka raportin johtavat kirjoittajat, Henrik Enderlein ja Hertie School of Governance Berliinistä nimittävät uudelleen "kellekään sopimaton" korko. Erot inflaation välillä suurentuvat: maissa joissa on suurempi keskimääräinen inflaatio (esim. Italia), todellinen korko on liian alhainen ja tämä ruokkii inflaatiota, ja päinvastoin maissa, joissa inflaatio on alhainen (esim. Saksa). Toinen ongelma on, että sisämarkkinat eivät ole läheskään valmiit, joten kilpailu ei tasaa hintaeroja EU: ssa. Palvelumarkkinat, jotka edustavat suurinta osuutta taloudesta, ovat edelleen hajallaan. Lisäksi eurooppalaiset työntekijät ovat vähemmän todennäköisesti valmiita liikkumaan etsimään töitä kuin vaikkapa amerikkalaiset. Lisäksi kirouksena on, että maat euroalueessa eivät itsenäisesti hallitse omaa rahaa. Koska jokaiselta puuttuu oma keskuspankki, joka toimii viime kädessä rahan lainaajana, vaikeuksissa olevat maat on helppo sysätä maksukyvyttymyyteen markkinoiden panikoidessa. Lisäksi rajat ylittävä rahoitusmarkkinoiden integraatio on levinnyt niin pitkälle muodostaen kanavan tartunnan levittämiseen yhdestä maasta toiseen, mutta ei niin pitkälle että voisi katkaista heikkojen pankkien ja valtioiden välisen upottamiskierteen.Nämä puutteet ovat nykyään kiusallisen tuttuja. Jotkut niistä olivat tiedossa kun Euro luotiin. Delors itse varoittaa uraauurtavassa raportissa vuodelta 1989, jolloin prosessi rahaliiton luomiseksi aloitettiin , vaaroista taloudellisesta epätasapainosta ja riskistä, että valtiot voitaisiin sulkea pois joukkovelkakirjamarkkinoilta. Mutta vaarat jätettiin suurimmaksi osaksi huomiotta, tai ajateltiin että ne on hallittavissa verosäännöstelyllä ja lupauksella taloudellisesta lähentymisestä. Ajateltiin myös että kriisi antaisi sysäyksen lisätä yhdentymistä tulevaisuudessa."
Subscribe to:
Comments (Atom)